Seerumin kalsium- ja albumiinipitoisuudet eloonjääneillä verrattuna ei-eloonjääneisiin kriittisen vamman jälkeen

Tarkoitus: Loukkaantuneet potilaat, jotka tarvitsevat aggressiivista elvytystä laskimoon (IV ) nesteet ja verituotteet saavat usein alhaiset seerumin kalsium- ja albumiinipitoisuudet tehohoitoyksikössä tämän hoidon seurauksena. Tämän pituussuuntaisen tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää CA: n ja ALB: n aikakurssi eloonjääneiden (S) ICU: n sisäänpääsyn aikana verrattuna ei-selviytyjiin (N) suurten traumojen jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena on varmistaa, voidaanko CA-, ALB- tai albumiinikorjattua CA: ta käyttää potilaan eloonjäämisen indikaattoreina kriittisen vamman jälkeen.

Materiaalit ja menetelmät: CA- ja ALB-arvot kirjattiin takautuvasti 64 satunnaiselle koehenkilölle (S = 32 ja N = 32), jotka otettiin Trauma ICU: lle vähintään 3 päiväksi. CA- ja ALB-datapisteet jaettiin 6 ICU-hoidon aikakehykseen. Kunkin kehyksen keskiarvot ja keskiarvovirhe saatiin kuvaamaan parametrisia eroja S: n ja N: n aikaprofiileissa. Alaryhmäanalyysiä käytettiin verensiirtojen vaikutuksen määrittämiseen CA- ja ALB-tasoille. Albumiinilla korjattu CA laskettiin jokaiselle potilaalle kussakin mittauspisteessä ja jaettiin sitten ICU-hoidon 6 aikakehykseen. Parametrista t-testiä ja ei-parametrista sijoitusanalyysia käytettiin arvioimaan CA: n, ALB: n ja ALB: n korjaaman CA: n kykyä erottaa S N.: stä. Kukin ennustava kovariaatti luokiteltiin jaoteltuina kvartileihin (arvosanat = normaali, lievä, kohtalainen, vaikea ), ja korreloi potilaan eloonjäämisen todennäköisyyden kanssa (eli S: n ja N: n suhde kussakin kvartiilissa).

Tulokset: Kerättyjen tietojen parametrinen ja ei-parametrinen analyysi osoittaa, että CA: n vastemallit olivat merkittävästi erilaiset (P < .00005) S: ssä vs. N. CA: n ja ALB: n aikaprofiilit osoittivat samanlaista vähenemistä sekä S: ssä että N: ssä elvytysvaiheen aikana (ts. ”Trauman hypokalsemia”). Mutta näistä alhaisimmista pisteistä CA: n vastemallit S: ssä pyrkivät nousemaan tasaisesti kohti normaalia tasoa (ts. ”Vastaajat”), kun taas N: llä ei ollut tällaista CA-arvojen kasvua (ts. ”Vastaamattomat”). Tulokset paljastivat, että traumapotilaiden eloonjäämisen todennäköisyys 3 ICU-päivän jälkeen on verrannollinen CA: n nousevaan vasteeseen alkuperäisen elvytyksen jälkeen lamaantuneista arvoista. CA-tasojen lasku 3 ICU-päivän jälkeen liittyi eloonjäämisen vähenemiseen (taulukko 1). Sijoitusarvotestaus osoitti, että ALB: lle korjatut CA-arvot aiheuttavat vähemmän ilmeisen eron S: ssä ja N: ssä kuin korjaamaton CA. Alaryhmäanalyysi osoitti CA- ja ALB-tasojen lineaarisen laskun lisääntyneellä verensiirtoyksiköllä traumahoidon aikana.

Johtopäätökset: CA-muutokset ICU-hoidon aikana osoittavat selviytyneiden ja ei-selviytyjien selviä vastemalleja (P < .00005). Nousevan vasteen voimakkuus CA: ssa nesteen elvytysvaiheen jälkeen on merkki, joka korreloi potilaan kykyyn kestää fysiologisia rasituksia ICU-hoidon aikana suuren trauman jälkeen. Tuloksemme osoittavat, että korjaamattomat CA-arvot ovat parempi opas kalsiumin korvaamiseen traumapotilaiden hoito kuin albumiinisopeutettu CA.Tutkimus viittaa siihen, että CA: n vastemallit voivat olla hyödyllinen viite kriittisesti loukkaantuneiden potilaiden etenemisen seurannassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *